Niinkin voi olla, että vielä tänä päivänä, jolloin pippuripihvi ei enää ole jumalaisista ruoista jumalaisin eikä ravintolaan mennä ainoastaan suurena juhlana, kokee ravintolaelämyksen.
Olin yllätetty iloisesti kun minut vietiin syömään. Minulle sanottiin, että saan valita listalta mitä tahansa syömää ja juomaa. Pöytä oli varattu Ravinteli Berthasta. Ravintola oli avannut ovensa edellisellä viikolla ja jo viime lauantaina oli ollut täyttä. Ravintola on hillityn tyylikäs. Eurooppalainen. Tallinnassa voisin jo kuvitellakin pääseväni tämän tasoiseen ravintolaan, ehkä Helsingissäkin, siitä ei ole niin paljoa kokemusta.
Bertha on, yhdellä ihastuttavalla kokemuksella, paikka, jossa moni sanoisi leikittävän ruoalla. Annokset ovat pikkiriikkiset ja niin kovin, kovin kauniisti asetellut. Minä arvostan useammin suurta määrää ja reipasta syöntiä. Berthassa fiiniydyin, vaikka olinkin täysin alipukeutunut. Fiiniydyin henkisesti. Ikkunapöydässä istuin ja ankanmaksaa alkuruoaksi nautin. Pääruoaksi maistelin mureaakin mureampaa porsaan poskea ja jälkiruoaksi porkkanaa, kyllä, porkkanaa sorbetin ja maustekakun kyljessä. Söin hitaasti, pienin suupaloin, pureskelin hyvin, maistelin ja nautiskelin. Hyvä että valitsin juuri nämä ruoat, huomenna niitä ei ehkä enää tarjota. Berthan pojat uudistavat listaansa jopa päivittäin. Tilasin ankanmaksaa, koska sitä oli jäljellä enää kaksi annosta. Jännittävää.
Seuralaiseni, ken mitä mainiointa nautiskeluseuraa on, tarjosi minulle herkullisen ruoan lisäksi juomapaketin. Jokaiseen menun osuuteen sain lisäksi siihen sopivan juoman. En erityisemmin pidä viineistä. Näistä erityisemmin pidin. Ja palvelu, oi palvelu. Minulle selitettiin jokainen ruoka-annos. Minulle kerrottiin, mistä leipä oli tehty ja miten. Kaipaako sitä tietoa? Ei kai sitä varsinaisesti kaipaa, mutta antaa se annokselle erilaisen arvon. Aivan kuit antiikkiesineen arvoa ja kiinnostusta lisää sen tunnettu historia.
En ole tottunut moiseen sievistelyyn ja suloisiin, pieniin annoksiin. Voisin tottua. Vaan en taida halutakaan. Joskus on oltava juhlaa ja erilaisia elämyksiä. En halua kokemastani ihanuudesta arkea. Aika ylenpalttista kehuntaa, eikö niin? Ei kai syyttä kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti